Lähikoulu voisi olla myös lähiliikuntapaikka

Tuttu keskustelun aihe on kunnan omistamien tilojen vajaakäyttö. Koulut ja virastotalot seisovat pitkän osan päivästä tyhjinä. Koulujen liikuntasalit ovat ainoita tiloja, jotka on onnistuttu laittamaan hyötykäyttöön. Miten lähikouluista saataisiin kehitettyä aidosti lähialueen matalan kynnyksen lähiliikuntapaikka?

Olen vertaillut lasten harrastusten hintoja. Samassa koulun jumppasalissa toimivat harrastustunnit maksavat huomattavan eri summan riippuen siitä onko järjestäjänä urheiluseura vai yritys. Hintaan vaikuttaa luonnollisesti toimintaa vetävän valmentajan tai ohjaajan palkka. Urheiluseuroissa valmentajat toimivat usein vapaaehtoispohjalta, kun yrityksen tunneilla ohjaajalle maksetaan palkkaa.

Kuluttajan näkökulmasta ongelma ei tietenkään ole ammattilaisten saama palkka, vaan hintojen nousun myötä syntyvä eriarvoistuminen lajien välillä. Mikäli hinnat nousevat koviksi lapsen harrastusmäärät pienenevät. Mielestäni ongelmaksi alkaa muodostua myös se, että yhteisessä omistuksessa olevilla koulusaleilla aletaan tehdä bisnestä.

Kaupungin pitäisi ottaa aktiivisemmin osaa lasten harrastusten hintojen kehitykseen. Yksi tapa vaikuttaa hintojen kehittymiseen voisi olla, se että tilan vuokran perusteena voisi  olla vuokraajan sitoutuminen johonkin tiettyyn kuluttajahintaan. 

Kouluilla voisi myös olla jotkin tietyt nimetyt kummiseurat, jotka voisivat tilojen käytön lisäksi osallistua aktiivisemmin liikuntakasvatukseen kouluissa. Sidettä seuratoiminnan ja koulujen välilä voitaisiin vahvistaa. Tämä vahvistaisi myös seuratoiminnan paikallisuutta ja loisi lasten ja nuorten kautta siteitä myös lähialueiden koteihin.

Jotta kouluista syntyisi lähiliikuntapaikkoja se vaatii suunnitelmallista toimintaa kaupungin puolelta, jolla tilojen käyttöä ohjataan kuntalaisten eduksi. Lasten ja nuorten liikunnasta pitää purkaa kaikki mahdolliset esteet ja kynnykset.