Kunnassa on pohjimmiltaan kyse hyvinvointibisneksestä

Kunnassa on pohjimmiltaan kysymys kuntalaisten hyvinvointiin tähtäävien peruspalveluista. Niistä yksinkertasista asioista, joilla meidän jokaisen arkea autetaan tilanteen mukaan. Hampaat korjataan, lapset hoidetaan ja koulutetaan, tiet pidetään auki, ihmisiä kuskataan töihin ja harrastuksiin, sairaita autetaan ja heitä jotka eivät voi hyvin tuetaan parempaan. Kunnan tehtävä on luoda puitteet hyvään arkeen. 

Hyvinvointi on megatrendi. Palvelualan yritykset tarjoavat kasvavassa määrin tuotteita ja palveluita hyvinvointiin. Ne pyrkivät tarjoamaan asiakkailleen pidemmälle meneviä ja henkilökohtaisemmin heidän tarpeisiinsa soveltuvia hyvinvointia edistäviä palveluja. Markkina kasvaa valtavasti ja valtiokin hakentaa alustoja, joilla yrityksille voidaan luoda uusia markkinoita tällä alalla. Meidän jokaisen on hyvä kuitenkin sisäistää, että sillä alalla eräillä toimijoilla on jo pitkä etumatka. Nimittäin meidän kaikkien yhteisesti rahoittamilla kunnilla. Kuntien omaa tarjontaa on jo pitkään kilpailutettu yritysten kanssa ja jatkossa markkinoita avataan palveluyrityksille entisestään.

Markkinointi ja mainonta kirjoitti 2009, että "lama palauttaa hyvinvointibisneksen luksuksesta perushyvinvoinnin vaalimiseen". Vuoden 2016 lopussa kuulimme, että taantuma on taittumassa ja ollaan lähdössä hitaan kasvun tielle. Samaan aikaan markkina on merkittävästi muuttumassa, kun mm. sote-palveluiden valinnan vapaudella perushyvinvoinnin palveluiden markkinaa avataan entisestään yrityksille. Hallitus ja eduskunta lainsäädännöllään rakentaa säännöt, mutta kunnat ovat jatkossa entistä enemmän kilpailemassa erillaisten palveluiden tarjonnassa yksityisen sektorin kanssa.

Kunnat ovat syvällä hyvinvointibisneksessä

Kunnat ovat syvällä hyvinvointibsineksessä ja jatkossa kilpailu kiihtyy. Olen työurallani ollut sparraamassa mm. yksityisiä terveydenhuollon palveluntarjoajia ja kuntia heidän palvelutarjonnan kehittämisessä. Erityisesti olen osallistunut uusien digitaalisten palveluiden, asiakaskokemuksen ja viestinnän kehittämiseen. Kokemuksesta voisi sanoa, että yksityinen sektori on tänä päivänä määrittänyt palvelutason standardin, johon jatkossa julkisen sektorin tarjoamia palveluita tullaan vertaamaan. Yritysten etu on ollut kapea ja erikoistunut kärki, jolla ne palveluitaan pystyvät tehokkaasti tarjoamaan. Päätökset siitä miten julkinen sektori reagoi muuttuneeseen tilanteeseen tehdään tänään pitkälti valtuustoissa. Jatkossa maakuntahallinnolla ja niissä toimivilla poliitikoilla tulee olemaan entistä isompi rooli, kun noin puolet kuntien rahankäytöstä ja henkilöstöstä siirtyy Soten mukana maakuntatasolta johdetuksi

Seuraavat valtuustot tulevat tekemään päätöksiä siitä millaiseksi muutosten jälkeen ikään kuin uudelleen muotoutuvat kuntaorganisaatiot tulevat palvelutarjontaansa kehittämään. Hyvinvointitehtävä ja siihen liittyvä bisnes ei tule poistumaan. Kunnille määrittyy uudenlainen rooli, mutta perustehtävä kuntalaisten hyvinvoinnin rakentamisessa ei tule muuttumaan. Kysymys siitä miten muutos hyödynnetään ja miten palvelutarjontaa kehitetään jatkossa terävämmäksi on itseasiassa entistä polttavampi. Miten kunnan palveluiden asiakaskokemus vertautuu yritysten tarjontaan ja miten digitaaliset palvelukanavat ja kuntalaisia koskeva olemassa oleva tieto hyödynnetään niin, että lopputuloksena syntyy paremmin kuntalaisten tarpeisiin vastaavia palveluita? 

Kunnat eivät elä kuplassa

Kuntapalveluiden uudelleen pohdinnassa yksi mahdollisuus piilee uudenlaisissa liiketoimintamalleissa. Näihin syntyviin mahdollisuuksiin kunnissa tulisi entistä voimakkaammin tarttua. Kierto- ja jakamistalous, palvelutarjonnan digitalisoituminen ja työsuhteiden uudelleen määrittyminen vaikuttavat jo nyt. Kirjastoissa tehdään e-lainoja ja työpajoissa koulutetaan 3d-printtausta, jatkossa saatamme maksaa kuukausihintaa kaikesta liikkumisestamme tapahtui se sitten palveluna tarjottavina pyörinä, metrolla, junilla, busseilla tai taksikyydeillä. Kunnat ovat tarjonnallaan ja toiminnallaan suoraan sidoksissa talouden ja liiketoiminnan uuteen kehitykseen ja sen mahdollisuudet on hyödynnettävä. Jatkossa eurojen rinnalla nähdään entistä reaaliaikaisemmin kunnan asukkaiden hyvinvointia ja palvelujen laatua mittaavia indeksejä.

Tärkeintä on se, että kunnan päätöksenteossa ymmärretään, että kunnat eivät elä kuplassa. Sidos muuttuviin markkinoihin, uusiin palvelumalleihin ja kuluttajakäyttäytymiseen täytyy olla kunnan toiminnan ja toiminnan mittaamisen keskiössä. Tämän avulla kunta voi menestyä jatkossakin perustehtävässään ja sen tuloksista voidaan ulosmitata kuntalaisten hyvinvointia.