Tason nosto ja itsensä keksiminen uudelleen

Itsensä uudelleen keksiminen. Se tarkoittaa sitä, että haluaa asettaa itselleen uudenlaisia tavoitteita, haluaa haastaa itseään uuden asian parissa tai tekemiseen tulee niin merkittävä uusi oivallus, että se muovaa tapaa olla ja tehdä työtä.

Viimeisen 9 vuoden aikana työelämässä olen keksinyt itseni uudelleen 4 tai 5 kertaa. Nyt kun minulle alkoi jälleen, nyt jo vuoden jälkeen, hahmottua, että minun on jälleen reivattava kurssia, aloin miettiä, että tällä kertaa voisin hakea ärsykkeen ulkopuolelta.

Mistä sen tietää? Olen ollut kiitollisena asemassa työssä siinä mielessä, että olen ollut keskeisessä ja vastuullisessa roolissa yrityksessä. Asiat alkavat yleensä valjeta asiakkaiden kanssa työskennellessä. Asiat joista puhutaan ja joille haetaan ratkaisua ovat hyviä vihjeitä kehitystarpeesta. Minulle on aina ollut tärkeä pysyä kärryillä siitä mitä tuotteita tai palveluja käyttävät ihmiset ajattelevat niiden käytöstä ja miten niitä käytetään. Loppuasiakkaan asiakaskokemus, käyttötavat ja -tilanteet, sekä toteutettuja ratkaisuja työssään käyttävät ihmiset muodostavat heijastuspinnan, minkä kautta voi pohtia omaa ajatteluaa, tekemistä ja käsistä maailmalle lähteviä lopputuotteita..

Minulle ehdottomasti suurimmat ajatukset tekemisen, palvelutarjonnan tai toimintatapojen muuttamisessa on lähtenyt suoraan asiakkailta. Näin on käynyt, kun olemme alkaneet tarjota asiakkaille työkaluja, joilla he voivat hyödyntää palvelujen suunnittelussa, sparranneet heitä uusiin liiketoimitamalleihin tai alkaneet järjestää asiakkaillemme webinaarimuotoisia katsauksia digialan suuntiin. Asiakkaiden kuuntelu ja niiden pienien matkalta mukaan tarttuvien vihjeiden pohdinta ja uudelleen järjestäminen ovat vieneet omaa tekemisistä ehdottomasti eniten eteenpäin.

Toisinaan näitä ajatuksia on hyvä vetää yhteen ja pohtia oman liiketoiminnan näkökulmasta. Mitä nämä ajatukset tarkoittavat omalle tekemiselle, miten omaa ajattelua pitäisi muuttaa, mikä on tärkeää ja missä on avautumassa uusia liiketoimintamahdollisuuksia?

Miltä se tuntuu? Asiakkailta mukaan tarttuvat vihjeet ja heidän kanssaan käyty keskustelu on hyvä purkaa auki. Ajatusten sparraaminen oman tiimin kanssa ja siitä sisäisestä keskustelusta saatavat konkreettiset askeleet ovat yksi tapa viedä asioita eteenpäin ja kohti käytäntöä. Joskus pystyy yllättämään itsensä ja alitajunnasta putkahtaa eteen valmis malli, joka on vietävissä tuotantoon.

Asiantuntijatyössä asiakkaan kanssa käytävällä vuorovaikutuksella, kuuntelemisella ja sisäisellä sparrauksella on merkittävä rooli tason nostossa. Oman tiimin kulttuuri pitää hioa sellaiseksi, että syntyvät edistysaskeleet ovat yhteistä pääomaa, joka nostaa kaikkien tasoa. 

Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että voi itse todeta kehittyvänsä ja kulkevansa kohti uutta parempaa asiantuntijuutta. Tilanteeseen, jossa voi todeta keksineensä itsensä uudelleen. Usein tämä muutos vaatii roolinkin muutosta, mutta pikatietä polulla objektista subjektiksi, asian hallitsevaksi asiantuntijaksi ei ole. 

Tason nostaminen. Olen omassa työssäni, sekä laatinut ohjelmamuotoisia kehitystavoitteita tiekartaksi kehittymisen mittaamiseen, että puurtanut seuraamalla pelkkiä mittareita. Usein tason nostaminen vaatii kuitenkin tiedostettujen kehitysvaiheiden läpikäyntiä, jossa voidaan vaiheittain todeta tehtyjen muutosten vaikutukset. Kun jokin osatavoite voidaan todeta käyttöön viedyksi, voidaan arvioida sen vaikutusta kokonaisuuteen. Muutoksen myötä syntynyt uusi toimintamalli voidaan hyväksyä käyttöön tai sitä voidaan muuttaa.

Pelkkien yksioikoisten mittareiden seuraaminen on johtanut omalla kohdalla mikrotason twiikkaukseen kokonaisuuden kehittämisen sijaan. Toki mittareidenkin pitää jokaisen kehitystoimen kohdalla värähtää, mutta tason nostossa kyse on myös tehtävän työn merkityksen ymmärtämisestä ja tavoitteiden kommunikoitavuudesta. Kokonaisuudessa tason nostamisen pitää olla niin ilmeistä, että kaikki osalliset pystyvät sen toteamaan ilman mittareitakin. Se tarkoittaa sitä, että uusi tavoite on ymmärretty, kommunikoitu ja ihmiset ovat lähteneet seuraamaan sitä. Vasta tällöin kehitystyön tuottama lisäarvo viety täyteen mittaansa. Millaista sellainen kehittyminen olisi, että asiayhteyksiä ei ymmärretä, mutta tulokset näyttävät hyvältä?